Uutiset

19.10.2017

Arvio: Silkkiin kirjotut tunteet

Outi Flander esittelee teoksessaan Kansallismuseon kokoelmaan kuuluvia 1700-luvun silkkilompakoita perehtyen niin esineisiin kietoutuvaan henkilöhistoriaan kuin käsityötaidon kiemuroihinkin.


silkkiin-kirjotut-tunteet


Outi Flander: Silkkiin kirjotut tunteet: rakkauden symboliikkaa rokokooajan silkkilompakoissa. Kansallismuseon julkaisuja 11. Museovirasto, 2017. 75 s.


Kansallismuseon amanuenssi, historian kokoelmien tutkija Outi Flander on koonnut teokseen Silkkiin kirjotut tunteet yhteensä 31 silkkilompakkoa Kansallismuseon kokoelmista. Esineiden esittely kuvakirjana on ansiokasta, sillä hauraita ja valoherkkiä tekstiilejä ei noin vain pidetä esillä museonäyttelyssä. Kuvitus mahdollistaa myös esineiden yksityiskohtien sekä sisä- ja kääntöpuolten tarkastelun museovitriiniä paremmin. Flander onkin lähestynyt silkkilompakoita esinelähtöisesti ja selvittänyt niiden vaiheita esineiden itsensä tarjoamien vihjeiden kuten vuosilukujen, nimikirjainten ja kuva-aiheiden perusteella.


Silkkilompakoita ei ole Suomessa juurikaan tutkittu. Esimerkiksi Marja-Liisa Lehdon 1700-luvun käsitöitä esittelevä artikkeli ja Riitta Pylkkäsen 1700-luvun säätyläispukeutumista käsittelevät teokset on julkaistu jo 1980-luvulla. 2000-luvulla Eva Wiséhn on esitellyt Tukholman Kuninkaallisen rahakabinetin silkkilompakkokokoelmaa silkin ja lompakoiden historian ohessa. Suomen ja Ruotsin yhteisen historian huomioiden teos vertautuukin Flanderin kirjaan. Suomalaisista silkkilompakoista on olemassa yksi pro gradu -tasoinen tutkimus: Anu Virtasen tutkielma Silk and ink vuodelta 2014. Flanderin tavoin myös Virtanen käsittelee silkkilompakoita viestinnän välineinä, joiden avulla pyritään tulkitsemaan aikalaisten elämää ja tapoja. Virtanen tarjoaa yleiskatsauksen silkkilompakkoilmiön kehitykseen Euroopassa sekä niiden valmistukseen ja koristeluun, esitellen sitten eri tekniikoin valmistettuja lompakoita Satakunnan museon ja Kansallismuseon kokoelmista. Kulttuurista kontekstia hän pyrkii esineille luomaan myös Jacobina Munsterhjelmin päiväkirjan kautta. Muutama Virtasen esittelemistä lompakoista on samoja kuin Flanderin, ja Flander viekin tulkintansa yleistä tasoa paljon syvemmälle sekä perehtyy seikkaperäisesti yksittäisten esineiden historiaan.


Flander on rajannut tutkimukseensa lompakoita rokokooajalta eli karkeasti 1700-luvulta. Esineissä käytetty materiaali on nimenomaisesti silkki ja käytetty tekniikka kirjonta, jotka olivat kenties tyypillisimpiä, vaikka muitakin työtapoja esiintyi. Säätyyn kuuluvan yksityishenkilön henkilökohtainen taito ja motiivit on nostettu erityistarkasteluun. Lisäksi Flander korostaa valikoitujen lompakoiden sanoman sisältämää tunnelatausta, oli sitten kyseessä intohimoinen viesti rakastetulle tai muodollisempi tervehdys sotaan lähteneelle veljelle. Rajaus on selkeä, mutta lukija jää epätietoiseksi siitä, millaisesta viitekehyksestä rajaus on tehty. Kaikkien 1700-luvun lompakoiden ei voida yleisesti katsoa olevan kirjassa esitetyn kaltaisia, vaikka tekstistä sen suuntaisen vaikutelman helposti saakin. Esimerkiksi ammattimainen kirjontatyö ja muut materiaalit ja tekniikat on esitetty tekstissä yleistäen ja viittauksenomaisesti.


Flander johdattelee lukijansa 1700-luvulle suppealla yleiskatsauksella rokokooaikaan ja sen kulttuuriin tunteellisen romantiikan ja toisaalta tiukan sääty-yhteiskunnan aikakautena. Johdanto liikkuu jo hieman turhankin yleisellä ja popularisoivalla tasolla, vaikka auttaakin maallikkolukijaa muodostamaan käsittelyssä oleville esineille kontekstia. Flander jatkaa esittelemällä silkkilompakoiden valmistusmateriaaleja ja -tekniikoita, niiden käyttötapaa sekä valmistajia ja käyttäjiä. Kuva-aiheet ja symboliikka ovat merkittävässä osassa, samoin 1700-luvun sosiaalinen elämä ja tilanteet ja kohtalot, joihin lompakot liittyivät. Kirjan loppuun on koottu käsityötarvikkeita Kansallismuseon kokoelmista, ja lisäksi on esitelty peruskirjontatekniikoita, joten käsitöitä taitamatonkin lukija saa helpommin käsityksen taidosta ja työmäärästä, jota silkkilompakon valmistamiseen vaadittiin.


Amnorin
Kapteeni Berndt Otto Amnorin (1760-1820). Emanuel Thelningin maalaama miniatyyrimuotokuva ja yksityiskohta kapteenin häälahjaksi saamasta silkkilompakosta. (Kuvat: Markku Haverinen ja Ritva Bäckman, Museovirasto)

Leijonanosa kirjan sivuista on kuitenkin omistettu itse lompakoille ja niiden yksilöllisille tarinoille. Vanhoja säätyläisnimiä, titteleitä, sukulaisuussuhteita ja vuosilukuja vilisevät tarinat ovat paikoin hankalalukuisia, mutta laadukkaat kuvat, ansiokas taitto ja kekseliäs otsikointi (esimerkiksi ”Rakkautta ranskaksi” tai ”Pulskan papin lompakko”) auttavat lukijaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja yksilöimään persoonallisia lompakoita, jotka saavat ympärilleen värikkäitä henkilöhistorioita. Provenienssi- ja sukuhistorian tutkimuksen lisäksi Flander kiinnittää lukijan huomion esineiden taiteellisiin ansioihin. Symboliikan tulkinnassa piilee jonkinlaisen ylitulkinnan vaara – esineistä ei suinkaan pystytä varmuudella päättelemään kuinka tietoisesti ja tarkoitushakuisesti tekijä on aiheensa valinnut – mutta Flander on muotoillut tulkintansa selkeästi korostaen, että kyseessä on tutkijan perusteltu arvaus. Yksittäisinä tarinoina käsiteltyjen lompakkoyksilöiden jälkeen teos olisi vielä kaivannut jonkinlaisen loppuyhteenvedon.


Silkkiin kirjotut tunteet ei ole kattava yleisesitys silkkilompakoista, vaan kokoelma valikoituja esineitä, joiden symbolikieltä tulkitsemalla ja taustatietoja yhdistelemällä avataan näkymä yhteen aikakauteen ja Suomen säätyläispiireihin. Kirja auttaa hahmottamaan yhden esinetyypin monia ulottuvuuksia; silkkilompakot olivat käyttöesineitä, joiden valmistus vaati tiettyä taitoa, tiettyjä materiaaleja ja muita erikoisesineitä. Taidon lisäksi niihin liittyi usein myös henkilökohtaisia tunteita ja symboliikkaa, joka siirsi ne yksityiseltä tasolta myös yleisemmälle, kulttuurin ja yhteiskunnan piiriin. Laajat muoti- ja tyylivirtaukset näkyivät myös silkkilompakoissa, ja vaikuttivatpa niihin ulkomaankaupan ja ylellisyysasetusten lisäksi myös monet kirjoittamattomat säännöt ja tavat. Silkkiin kirjotut tunteet tarjoaa yksityiskohtaista tietoa eri alojen tutkijoille, mutta viehättää yleistajuisuudessaan varmasti myös tavallista museokävijää tai muutoin aihepiiristä kiinnostunutta maallikkoa. Teos toimii ikään kuin kirjamuotoisena pienoisnäyttelynä, joka puolustaa paikkaansa osana museoissa tehtävää perustutkimusta. Olemassa olevista kokoelmista soisi vastaavia esityksiä tehtävän jatkossakin.


Maistiaisen kirjan sisällöstä voi saada tutustumalla Flanderin kirjoittamaan tekstiin, jossa hän esittelee yhden silkkilompakon Kuukauden esineet -juttusarjassa. Myös aikakauden ompeluvälineistöä on esitelty hiljattain Kansallismuseon Kuukauden esineissä.



Saila Leskinen

 


 

Kirjallisuutta


Lehto, Marja-Liisa, 1985. Käsitöitä 1700- ja 1800-luvulta. Ruusunkukkia ja villasukkia: näyttely Helsingin kaupunginmuseossa. Toim. Marja-Liisa Lampinen. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo.

 

Pylkkänen, Riitta, 1982. Säätyläisnaisen pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys.

 

Pylkkänen, Riitta, 1984. Miehen muotipuku Suomessa 1700-luvulla. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys.

 

Virtanen, Anu, 2014. Silk and ink: What were silk wallets, and what can they, together with Jacobina Charlotta Munterhjelm’s diary, tell us about the gentry women’s lives in the 18th and 19th century? Master’s thesis, European Heritage, Digital Media and the Information Society. School of History, Culture and Arts Studies, University of Turku.

 

Wiséhn, Eva, 2006. Börsar och plånböcker av siden: ”sniljeband och silketråd, flittror och kantiljer”. Kungl. Myntkabinettets katalog nr 46.


Palaa otsikoihin



 
normal-size-image-placeholder

Uutiset

ISSN 2342-0146


Haluatko uutisesi palstalle?

Ota yhteyttä verkkopalvelun toimitukseen:
esinetutkimus@gmail.com

Uutispalstalla julkaistavia juttutyyppejä:


  • Arvio (kirja-, näyttely- tai muu arvio)
  • Kolumni (kantaaottava, poleeminen kirjoitus)
  • Muistokirjoitus
  • Museoiden kuukauden esineet -uutinen
  • Näkökulma-haastattelu (henkilöhaastattelu esinetutkimusta painottaen)
  • Puheenvuoro (kannanotto alan ammattilaiselta)
  • Uutinen (ajankohtaisesta näyttelystä, kurssista, palkinnosta, tapahtumasta, konferenssista, seminaarista, verkkosivustosta, henkilövaihdoksesta, julkaisusta, projektista, esinelöydöstä jne.)
  • Väitöslektio


 
Tulosta sivu

Olet tässä:

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä