Haastatteluarkisto

27.3.2013

Näkökulma: kulttuuriperinnön tutkija Vesa-Pekka Herva

Kulttuuriperinnön tutkimuksen apulaisprofessori Vesa-Pekka Herva kertoo haastattelussa, mitä kulttuuriperintö ja alan uusi opintokokonaisuus ovat ja kuinka esineet liittyvät kulttuuriperintöön.

Herva teksti


Mitä kulttuuriperintö on?


Sille ei ole mitään kovin yksinkertaista määrittelyä. Kaikilla on omat näkemyksensä siihen, mitä se tarkoittaa. Minun näkökulmani siihen on ennen kaikkea se, miten menneisyyttä nykyisyydessä käytetään ja arvotetaan. Kulttuuriperintö ja kulttuuriperinnön tutkimus on mieluumminkin nykypäivän tutkimusta kuin menneisyyden tutkimusta menneisyyden itsensä vuoksi.

 

Kuinka pitkälle kulttuuriperinnön tutkimus on sitä kautta myös poliittista?


Erittäin. Keskeinen teema, josta kulttuuriperintöyhteyksissä puhutaan, on nationalismi ja se, miten kansaa ja kansallisuutta on menneisyyttä käyttäen luotu.


Mikä on oma taustasi Helsingin yliopiston kulttuuriperinnön tutkimuksen apulaisprofessorina?


Olen arkeologi. Alun perin tein Välimeren arkeologiaa, ja samaan aikaan ajauduin Suomen arkeologiaa tekemään. Historiallisen ajan ja modernin maailman arkeologiasta on tullut se, mitä pääasiassa olen tehnyt.


Mihin laitos tai tiedekunta tähtää tällä uudella tehtävänimikkeellä?


Kuvittelisin, että motiivina on toisaalta se, että ala on poikkitieteellinen tai tieteidenvälinen. Se on yksi motiivi. Toinen motiivi on varmaankin se, että kun kulttuuriperinnöstä paljon puhutaan, niin pitää kuitenkin koettaa ymmärtää ilmiötä: mistä on kysymys ja miksi kulttuuriperintö on nyt pinnalla oleva asia ja sitä käytetään niin paljon. Eihän se ole pelkästään suomalainen ilmiö, vaan yleisemminkin kulttuuriperinnön tutkimus on, ehkä kymmenessä vuodessa, noussut kauhean vahvasti muuallakin.


Kulttuuriperinnön tutkimuksessa on selkeämmin nykyaikaan ja nyky-yhteiskuntaan liittyvä ulottuvuus, jota voisi ajatella sillä tavalla positiivisestikin, että se tuo perinteisiin ”kansallisiin” tutkimusaloihin, olivat ne sitten historiaa tai folkloristiikka tai arkeologiaa, ikään kuin toisen näkökulman. Samantyyppisiä asioita voidaan tutkia kuin näiden vakiintuneiden oppiaineiden piirissä, mutta kuitenkin hieman eri näkökulmasta.

 

Minkälaista on eri oppiaineiden yhteinen kulttuuriperintöön liittyvä opetus?


Opetus kuuluu kandivaiheen opintoihin. Kokonaisuuteen kuuluu viisi kurssia. Neljälle oppiaineelle se on pakollinen sivuaine: taidehistorialle, arkeologialle, folkloristiikalle ja kansatieteelle. Kun opetus on vasta alkanut ja aika nopealla varoitusajalla loppujen lopuksi siirryttiin teoriasta käytäntöön, niin kulttuuriperinnön tutkimus hakee vielä muotoaan: mistä asioista ja minkälaisista näkökulmista täsmälleen ottaen kursseilla kannattaa ja pitäisi puhua.


Keskeistä ei ole se, minkälaisia aineistoja käsitellään tai minkälaisia esimerkkejä asioiden kuvittamiseksi poimitaan, vaan että opittaisiin analysoimaan ja käsittelemään niitä arvoja ja keskusteluja, joita kulttuuriperintötematiikan ympärillä pyörii.


Mikä on esineiden ja kulttuuriperinnön suhde?


Näkisin niin, että materiaalisella kulttuurilla on hyvin keskeinen merkitys, sillä kyllähän se on se asia, joka kiinnittää menneisyyskuvia tai käsityksiä menneisyydestä tähän meidän todelliseen koettuun ja elettyyn maailmaamme. Itseäni esimerkiksi kiinnostaa paljon se, millä tavalla aineellinen ympäristö ja sitä kautta menneisyyden jäljet siinä aineellisessa ympäristössä muokkaavat ihmisen käyttäytymistä ja ajattelua. Materiaalinen kulttuuri vaikuttaa ihmisiin, ja se suhde on molemminpuolinen. Modernin maailman arkeologian kannalta ei ole saatu riittävästi kiinni siitä asiasta, miten materiaalinen kulttuuri vaikuttaa ihmisiin.


Minkälaisena näet kulttuuriperintöön liittyvien oppiaineiden ja museoiden suhteen?


Käytännössä aika paljon vielä haetaan sitä, että kun täällä on museologia, sitten kulttuuriperintöpuoli ja nämä oppiaineet, niin mikä on järkevä ja hyödyllinen tapa toimia, jotta kulttuuriperintöpuolella ei tehtäisi vain samoja asioita, joita museologiassa tehdään. Työnjako hakee vielä muotoaan.


Mikä esine tai esineryhmä on tutkijanurallasi ollut sinulle läheisin?


Taikakätköt tai perustuskätköt rakennuksissa ovat toimineet yhtenä porttina abstraktimpiin asioihin. Torniossa kun tehtiin isoja kaivauksia tuossa kymmenen vuotta sitten, niin sieltä 1600-luvun alun rakennuksen jäänteestä löytyi useampia perustuskätköiksi tulkittavia löytöjä. Ensimmäisenä kiinnitti huomion yhdessä rakennuksessa rautakanki perustuksissa. Karhunkynnet pienessä kuopassa oli erikoinen löytö. Yksi keittoastia oli ilmeisesti särjetty talon kulman alle, ja siitä oli kahvaosa kaivettu sylinterimäiseen kuoppaan erikseen ihan siihen viereen. Oli ehkä kymmenkunta selvää tapausta niihin kaivauksiin tai alueisiin liittyen.


Mainitse suosikkisi viime vuosien esinetutkimusjulkaisuista.


Aivan viime vuosina käsiini ei ole osunut sellaista suoraan tai ensisijaisesti esinetutkimukseen liittyvää teosta, joka olisi aivan erityisesti painunut mieleen. Tim Ingoldin The Perception of the Environment: Essays on Livelihood, Dwelling and Skill (2000) teki takavuosina suuren vaikutuksen ja auttoi jäsentämään omia ajatuksiani materiaalisuuden ja materiaalisen kulttuurin merkityksestä. Ingold on toki kirjoittanut ja julkaissut kaikenlaista kiinnostavaa tuon jälkeenkin, vähän tuoreempana esimerkkinä voisi mainita vaikka teoksen Alive: Essays on Movement, Knowledge and Description (2011).


Mainitse yksi esimerkki siitä, mikä kulttuuriperinnön kohdalla on tällä hetkellä huonolla tolalla, ja yksi esimerkki siitä, mikä tällä hetkellä on hyvin.


Yksi asia, joka kaipaisi jollain tavalla terävöittämistä, on kyllä juuri kulttuuriperinnön idean ja käsitteen maailmoja syleilevä laajuus. Käsitettä käytetään niin vapaasti ja niin monenlaisissa yhteyksissä. Ei se ole itsessään ongelma, koska sehän on hyvin pitkälle tutkimuskohde: mistä se kertoo ja mistä siinä on kysymys. Mutta se vähän hankaloittaa, koska ihmisillä voi olla vaikeuksia hahmottaa, että kun puhutaan kulttuuriperinnöstä, niin mistä silloin oikeastaan puhutaan. Jos laulut voivat olla kulttuuriperintöä ja kirkot ja taulut ja veneitten veistäminen ja kaikki mahdollinen on kulttuuriperintöä, niin mitä se sitten oikeastaan on. Olisi ehkä syytä jonkin verran miettiä, miten sitä asiaa terävöitettäisiin.


Hyvä puoli minun näkökulmastani katsoen on se, että kulttuuriperintökeskustelu ja kulttuuriperinnön tutkimus on saanut teoreettista pohjaa viime aikoina ihan uudella tavalla. On siirrytty siitä vanhasta kulttuuriperintöajattelusta, joka oli sellaista konservointi-, säilyttämisideologiaa, teoreettisesti orientoituneeseen tai teoreettisesti informoituun tutkimukseen: mitä kulttuuriperintö tarkoittaa, miksi se tarkoittaa, miksi ihmisillä on suhde menneisyyteen.

 


Haastattelijana Alex Snellman


Palaa otsikoihin



 
 
Tulosta sivu

Olet tässä:

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä