Uutiset

9.4.2016

Hieronymus Boschin triptyykkejä 500 vuoden takaa

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi viisisataa vuotta merkittävän myöhäiskeskiaikaisen taitelijan Hieronymus Boschin kuolemasta.


Credit_PhotoMikeBrink_03p
Heinävankkuri-triptyykki, noin 1510–1516. Prado, Madrid. Kuva: Mike Brink.

Hieronymus Bosch tunnetaan keskiajan surrealistina, mikä on tietysti anakronistinen luonnehdinta. Teoksilla ei alun perin ollut viihdyttävää merkitystä, vaikka ne ovat täynnä mitä mielikuvituksellisimpia hahmoja, yksityiskohtia ja tapahtumia, vaan niillä on ollut syvällinen uskonnollinen merkitys. Esimerkiksi vakavamielisyydestään tunnettu Espanjan hovi hankki useita Boschin teoksia kokoelmiinsa 1500-luvulla. 


Monet sellaiset ihmiset, jotka eivät yleensä välitä vanhasta taiteesta, ovat innostuneita Boschin maalauksista. He kuitenkin katsovat niitä aivan eri tavalla kuin keskiajalla, jolloin kummallisuuksilla oli allegorinen tehtävänsä. Ne ovat silti koko maailmantaiteen historian mittakaavassa varsin originelleja luomuksia. Tavallaan Boschin maalaukset ovat joutsenlaulu keskiajan maailmalle, mutta niissä on toisaalta myös nousevan renessanssin piirteitä.


Yhdeksänvuotisen työn tuloksena Noordbrabants Museumissa, taiteilijan kotikaupungissa ’s‑Hertogenboschissa Hollannissa, on parhaillaan esillä näyttely, joka siirtyy kesäksi Pradoon Madridiin ja on siellä nähtävissä alkusyksyyn. ’s‑Hertogenboschissa on esillä 17 maalausta ja 19 piirustusta Boschin melko suppeasta tunnetusta tuotannosta, josta tunnetaan nykyisin varmuudella 24 maalausta ja 20 piirustusta. Täydennyksenä on kuitenkin useita Boschin työhuoneessa tehtyjä tai hänen seuraajiensa tekemiä maalauksia ja piirustuksia.


Poissa ovat kuitenkin ymmärrettävistä syistä kolme varsin tunnettua teosta: triptyykit Himojen puutarha (Prado, Madrid), Pyhän Antoniuksen kiusaukset (Museu Nacional de Arte Antica, Lissabon) ja Viimeinen tuomio (Gemäldegalerie der Akademie der bildenden Künste, Wien). Tämä puute jotenkin latisti näyttelykokemusta, vaikka paljon hienoa olikin esillä. Himojen puutarhan keskiosasta ja vasemmasta sivusiivekkeestä oli esillä hieman kömpelöt kopiot. Alkuperäistä suurikokoista triptyykkiä ei edes yritetty lainata pieneen museoon, onhan se yksi maailman taidehistorian merkittävimmistä teoksista.


Pradossa näyttely tuleekin olemaan täydellisempi. Prado oli myös kieltäytynyt lainaamasta kahta teosta, joita hollantilaiset tutkijat pitivät Boschin seuraajien tekeminä. Oli kuitenkin vaikuttavaa kokea näyttely ’s‑Hertogenboschissa, jossa ympäri maailmaa hajaantuneet teokset on alun perin maalattu. Pientä keskiaikaista kaupunkia ympäröivä vehreä maisema oli yhä täsmälleen samanlainen kuin useissa Boschin teoksissa – tosin ilman kummajaisia.


Credit_PhotoMikeBrink_08p
Vasemmalla Viimeinen tuomio, noin 1495–1505. Groeningemuseum, Brygge. Kuva: Mike Brink.

Näyttelysalit olivat mustia, ja itse teokset loistivat voimakkaina ilmestyksinä pimeydessä. Useat teokset, etenkin triptyykit olivat esillä vitriineissä, joissa niitä saattoi tarkastella kummaltakin puolelta. Se korosti niiden luonnetta esineinä eikä vain taideteoksina. Katsoja pystyi näkemään myös teosten taustapuolen rakenteineen, vaikka niitä ei alun perin olekaan tarkoitettu nähtäväksi.


Tuon ajan triptyykit ovat avattavia ja suljettavia, joten ne muodostavat kaksi erilaista kokonaisuutta. Triptyykit kiertämällä pystyi näkemään sivusiivekkeiden toisen puolen, vaikkakin ne jäivät avattuina toisistaan erilleen. Näyttelyssä oli kuitenkin havainnollistettu kuvin ja virtuaalisin mallein minkälaisia triptyykit ovat suljetussa asennossa. Täällä Suomessa toivoisi, että Kansallismuseossa oleva Mestari Francken tekemä Barbara-alttari havainnollistettaisiin jollain mallinnuksella, koska sen alkuperäinen olemus purettuine kaksoissiipirakenteineen jää katsojalle melko epäselväksi.


Boschin triptyykit ovat usein, uskonnollisesta luonteestaan huolimatta, tehty yksityishenkilöille eikä kirkkoihin. Se on myös aiheuttanut useiden teoksien katoamisen tai hajoamisen historian saatossa. Minua kiinnosti ja kiehtoi erityisesti erään aikoinaan hajotetun triptyykin kahteen osaan sahatun sivusiiven osien kohtaaminen. Narrien laivan yläpuolisko (Louvre, Pariisi) ja alapuolisko (Yalen yliopisto, New Haven) olivat ilmeisesti esillä vierekkäin ensimmäistä kertaa vuosisatoihin. Teoksesta on varmaankin saatu kahtena kappaleena parempi hinta kuin kokonaisena.


Tämä kertoo siitä, miten teokset ja esineet voivat muuttua jälkikäteen aivan toisenlaiseen muotoon, eikä katsoja edes pysty ymmärtämään, mistä alun perin on ollut kysymys. Triptyykki on ollut esine, kolmesta maalauksesta muodostunut kaappimainen kokonaisuus. Nyt jäljellä on vain pirstaleita. Onneksi maalaus on nyt saanut edes lyhyeksi hetkeksi takaisin oman identiteettinsä. Toivottavasti kummassakin museossa tullaan jatkossa havainnollistamaan se alkuperäinen kokonaisuus, johon museon puolisko kuuluu.


bosch20p
Narrien laiva, noin 1500–1510. Yläosa Louvre, Pariisi. Alaosa Yalen yliopisto, New Haven. Kuva: Evert Elzinga.

Näyttelyjulkaisu, 192-sivuinen Hieronymus Bosch – Visions of Genius, on tekstiltään aika suppea. Boschin elämästä ei paljoa tiedetä. Pidän kirjan taittoa ongelmallisena, koska pinta-alaltaan varsin suurikokoiset ja yksityiskohtia täynnä olevat triptyykit on esitelty varsin pieninä kuvina. Tällaisessa tapauksessa olisi pitänyt käyttää avattavia sivuja.


Tyypillinen taidehistorioitsijoiden tapa on rajata teoksien kehykset pois kuvista ja näyttää pelkkä maalattu osa. Triptyykit ovat kuitenkin esineitä, joissa kehyksillä on tärkeä osia yhdistävä tehtävä. Kokonaisuuden vuoksi triptyykit tulisi siis esittää kuvissa kaappimuodossaan. Kirjan kuvituksena on jostain syystä molempia käytäntöjä.


Jheronimus Bosch – Visions of Genius

Noordbrabants Museum, ’s-Hertogenbosch 13.2–8.5.2016

 

Bosch. The Centenary Exhibition

Prado, Madrid 31.5.2016–11.9.2016

 


Jukka Relas


Palaa otsikoihin



 
normal-size-image-placeholder

Uutiset

ISSN 2342-0146


Haluatko uutisesi palstalle?

Ota yhteyttä verkkopalvelun toimitukseen:
esinetutkimus@gmail.com

Uutispalstalla julkaistavia juttutyyppejä:


  • Arvio (kirja-, näyttely- tai muu arvio)
  • Kolumni (kantaaottava, poleeminen kirjoitus)
  • Muistokirjoitus
  • Museoiden kuukauden esineet -uutinen
  • Näkökulma-haastattelu (henkilöhaastattelu esinetutkimusta painottaen)
  • Puheenvuoro (kannanotto alan ammattilaiselta)
  • Uutinen (ajankohtaisesta näyttelystä, kurssista, palkinnosta, tapahtumasta, konferenssista, seminaarista, verkkosivustosta, henkilövaihdoksesta, julkaisusta, projektista, esinelöydöstä jne.)
  • Väitöslektio


 
Tulosta sivu

Olet tässä:

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä